Nro 102

Julkaisemattomat blogipostaukset osa 1. Säilytin alkuperäisen otsikkoluonnoksen, tämä taisikin olla 102. postaus. Tätä kuvapostausta en ole tullut koskaan julkaisseeksi, luultavasti sen synkkyyden takia. Siitä, kun tein tämän alunperin, on mennyt jo vähintäänkin vuosi aikaa. Niihin aikoihin taisin olla aika synkissä mietteissä, mutta kuitenkin - kuten kuvista ja niiden teksteistäkin välittyy - mielessä eli aina toivo ja positiivinen vire. Jollakin tavalla ne kuuluvat pohjimmaiseen persoonallisuuteeni, eikä niitä aivan helposti saa kukaan nujerrettua. Vaikka mitä tapahtuisi, elämänilo elää aina. Ellei kaikista kirkkaimpana mielessä, niin kuitenkin jossakin sisimmässäni.

Visusti lukossa.

Vangittu.

Upoksissa - vaiko turvassa?

Tuntemattomat ovat elämän polut.

Solmussa.

Pieni mutta sinnikäs.

Löyhästi lukittu, helppo avata.

Hetki.

Avoinna, mutta voisi olla myös suljettu.

-S