Kun oli vielä lunta ja aurinko ja pakkasta

...ja oli tyttö, joka yritti flunssaansa parannella.

Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut,

kun ulkona oli niin mahdottoman kaunis ilma.

Oli pakkasta

ja oli lumen ja kuuran koristelema

maa ja puut ja lehdet ja pihlajanmarjat.

Ja se aurinko!

Yhtä aikaa kylmä ja lämmin
aurinko kultasi

koko maiseman hiljaisen.

Kaunista.

Ei siinä mikään enää hidastanut,

ulos oli päästävä

kamera kainalossa

villahuivi monta kertaa

kaulan ympäri kierrettynä

töppöset ja tumput päällä

hymy huulilla.

Aurinko.

Se sen aiheutti.

Ja kaunis lumi.

Oli yhtä aikaa

kevään ja joulun tuntu.

Värit ja raikas tuoksu,

lintujen laulu.

Tunnelma.

Kiteiden kimmellys,

kultainen valo.

Tuolla aivan lähimetsässä.

Talven törröttäjiin

oli joku kehrännyt lankaa

ja pujotellut väliin

kimaltavia timantteja.

Ovelakin se oli,

ei jalokiviä aina nähnyt.

Oikeasta suunnasta

oikeassa valossa

vähän salavihkaa.

Naps!

Sainpas.

Kuusen neulaset.

Miten ne nyt

säihkyivätkään

niin keväisen hohtavan vihreinä

valkoista lunta vasten?

Kaunis väri.

Ja joulun tuoksu.

Kaipaan

täältä housujen lahkeet

roiskivan ruskean kuran ajasta

taas siihen

kun on valoisaa lunta

ja kultainen aurinko.

-S