Vuosi 2017

Sinne meni, vuosi 2017. Aika tuntuu menevän vuosi vuodelta aina vain nopeammin, ja taas on vuosipostauksen aika. Tunnen itseni kiikkustuolissa itsekseen päivitteleväksi mummoksi, kun ihmettelen vuosien vierimistä. Yhtäkkiä olenkin jo toista vuotta yliopistossa ja kohta pitäisi alkaa kandia suunnittelemaan, vanhin siskonlapsi onkin jo yläasteella, koko Karhunkierroksen vaeltamisesta (mainitsen sen tässä, koska siihen liittyy muutakin kuin vain itse vaellus) on jo kohta kolme ja puoli vuotta, ja niin edelleen.

Tämän postauksen teen ennen kaikkea itseni takia, myönnän sen. Tässä on paljon työtä, mutta samalla käyn koko vuoden tapahtumat ja kuvat läpi. Se tekee hyvää ja kirkastaa muistoja. Jälkeenpäin on mukava lukea täältä pähkinänkuoressa, mitä tapahtuikaan minäkin vuonna. Uskon, että on psyykkisesti hyödyllistä miettiä tällä tavalla menneisyys läpi aina edellinen vuosi kerrallaan.

Kuitenkin toivon, että teistä lukijoistakin olisi mukava lukea ja nähdä, mitä elämässäni on tapahtunut vuoden aikana. Aivan kaikkea en tietenkään kerro, en myöskään kenenkään nimiä. Kuitenkin nämä vuosipostaukset kertovat minusta enemmän kuin mikään muu postaus, jonka olen julkaissut. Joitakin kohtia tosin mietin nytkin, haluanko kertoa niitä nytkin. Saa nähdä, julkaisenko niitä vai en.

Vuosi on ollut erittäin opettavainen, ehkä jopa opettavaisempi kuin mikään aiempi. Vastoinkäymisiltä en välttynyt, mutta ne opettivat paljon. Tulin huomanneeksi, että kaikella on tarkoituksensa. Nekin asiat, jotka tuntuvat tapahtumahetkellä todella pahalta, voivat jälkeenpäin tuntua onnenpotkulta. Asiat järjestyy parhain päin lopulta. En olisi uskonut, että tulisin vielä kiittämään mielessäni henkilöitä, jotka satuttivat minua, mutta samalla tulivat sysänneeksi elämäni paremmalle polulle.

Muutenkin ihmissuhteissa on tapahtunut myllerrystä. Alkuvuodesta erosin poikaystävästäni parin vuoden seurustelun jälkeen. Säilyimme kuitenkin ystävinä, ja pidämme edelleen jonkin verran yhteyttä. Hankaluuksilta ja mielen myllerryksiltä ei ole kuitenkaan vältytty. Vaikka tämäkään ei ollut kaikista mukavin kokemus, olen kasvanut sen aikana paljon. En kadu eroa, enkä sitä että tutustuimme. Ilman molempia moni asia olisi jäänyt kokematta, ja ehkä olisin epäkypsempi ilman tätä kaikkea.

Syksyn mittaan välit tärkeän lapsuudenystävän kanssa ovat taas lähentyneet ja olemme tavanneet useammin. Välissä oli kausi, jolloin pidimme yhteyttä harvemmin. Olen onnellinen siitä, että näemme taas toisiamme useammin ja voimme puhua aivan kaikesta ja tukea toisiamme. Vähän aikaa sitten puhuimme melkein kolme ja puoli tuntia puhelimessa, eikä tehnyt tiukkaakaan :)

Tammikuu

Tammikuu alkoi uuden vuoden mökkireissulla, josta jäi mukavat muistot. Palattuani vielä loppulomaksi kotikonnuilleni kävin kuvaamassa kauniita lumisia maisemia ja tykkylumipuita. Kavereiden syntymäpäivien kunniaksi kävimme pikku porukalla vanhalla työpaikallani keilaamassa ja syömässä, ja vietettiin muutenkin mukavaa iltaa. Pidensin oma-alotteisesti (akateeminen vapaus <3) joululomaani vielä yhdellä päivällä, että sain autokoulun kolmannenkin vaiheen lopultakin suoritettua. Arkinen aherrus taas jatkui lomailun jälkeen. 

Helmikuu

Helmikuulle sattui useampi juhlapäivä, joihin kuuluu herkuttelu. Juhlistimmekin kavereiden kanssa Runebergin päivää ja laskiaista tortuilla ja pullilla, jotka vastustamattomasti houkuttelivat yliopiston ravintoloiden ja kahviloiden vitriineistä. Ellen väärin muista, taisivat ne houkutella meidät ansaan useammankin kerran - jopa niin pahasti, että kerran löysin luennon sijaan itseni syömässä jättikokoista laskiaispullaa toisen herkkujen lumouksen valtaan joutuneen onnettoman kanssa. Tuli siinä kuitenkin maailmaakin parannettua siinä sivussa! 

Kokeilin tehdä itse kampanisuja äidin ohjeella, mutta ei niistä tullut yhtä taivaallisia. Reseptistä taisi puuttua jokin salainen ainesosa... Ehkäpä äidinrakkaus? Helmikuussa tulimme siihen päätökseen, että seurustelua ei enää kannata jatkaa. Aikaisemmin tässä postauksessa jo kerroinkin siitä tarkemmin, joten en kerro tässä siitä enempää. Myöhemmin kokoonnuimme isolla tyttöporukalla mökkeilemään, ja siellä kokeilin ensimmäistä kertaa avantouintia - ja jäin heti koukkuun. Sen jälkeen en tosin ole päässyt kertaakaan kunnolla avantoon, mutta syksyllä vielä lokakuussa kävin Rukalla toisella mökkireissulla uimassa.

Maaliskuu

Maaliskuussa kevätaurinko alkoi jo paistamaan hangille, ja nautin siitä täysillä. Luonto oli kaunis, niin kuin aina. Maaliskuussa teimme taas seuraavan mökkireissun. Päällimmäisenä jäi mieleen kaunis tähtitaivas rantasaunasta tullessa ja todella kuuma pieni mökki, joka yön aikana ehti viiletä kylmäksi. Siskoltani sain kauniita tulppaaneita, kun hoidin vähän aikaa hänen nuorimmaistaan. Niistä oli paljon iloa pitkään, ja vieläkin kun katson niistä kuvia, tulen hyvälle mielelle. Puuroa tuli syötyä - kuten kuvasta näkyy - paljon noina aikoina. 

Loppukuusta kävin heittämässä koulun ohella parin viikon työputken tulevassa kesätyöpaikassa. Koulu vähän kärsi siitä ja poissaolojakin tuli, mutta onneksi ehdin ottaa sen kiinni myöhemmin. Onneksi minun ei tarvitse aina tehdä töitä koulun ohella, sillä opiskelu väistämättä kärsisi. Lisäksi minulle kyllä riittää opiskelussakin tarpeeksi tekemistä. 

Maaliskuun (ja vähän kauemminkin) kokeilin olla kokonaan maidottomalla ruokavaliolla vatsaongelmien takia. Sittemmin selvisi, että maidoton maaliskuu oli laajempikin juttu sosiaalisessa mediassa. Ongelmiini en saanut sillä kuitenkaan ratkaisua, mutta joitakin penempiä vaikutuksia huomasin kyllä. Samalla tuli kokeiltua tehdä itse maidotonta mutakakkujäätelöä, ja hyvää tuli! Harmi kyllä se kohmettui pakastimessa vähän liiankin kovaksi ja suli hitaasti, mutta oli muuten hyvää ja onnistunutta.

Huhtikuu

Huhtikuu taisi ainakin kuvien perusteella olla melkoinen ruokakuukausi: kokeilin nyhtökauraa (kuvassa nyhtökaura-parsakaalipastaa), vietimme kavereiden kanssa jos jonkinmoisia synttäreitä ja illanistujaisia ja kämppiksien kanssa teimme vapuksi kuorrutettuja munkkeja :P Kevätaurinko alkoi lämmittää taas enemmän ja paistoi kunnolla sisällekin asti. Lisääntyvä valo antoi energiaa opiskeluihin, mutta loppukevättä kohti tentit lähestyivät ja työmäärä kasvoi. Huhtikuussa innostuin kuvaamaan läheisieni silmiä. Silmät ja niiden kuvaaminen ovat aina kiinnostaneet minua paljon, ja otin itselleni pienen projektin, jonka tulokset näet täältä. Jos silmiä katsoo tarkkaan, niissä voi nähdä tosi mielenkintoisia väriyhdistelmiä ja kuvioita. Samoin niistä voi nähdä paljon tunteita. Silmillä on vaikea teeskennellä.

Toukokuu

Toukokuussa opiskelut vaihtuivat töihin. Yksi kämppiksistä muutti kotiinsa kesäksi, ja me loput kaksi jäimme pitämään kirppispöytää ja suunnittelemaan muuttoa kesäkämppään. Taas vietettiin äitienpäivää ja synttäreitä, joihin leivoin kakkuja. Vietin aikaa myös siskojen ja siskolasteni kanssa. Kollaasissa oikeassa alanurkassa "auringonkukkaa" ojentaa ihana kummipoikani :) Kuukauden aikana ehti tulla vielä yksi lumipyrykin, mutta onneksi kesä alkoi pikkuhiljaa viedä voiton. Mieleen on jäänyt erityisesti päivä, jolloin haimme kirpputorilta myymättä jääneet vaatteet, minkä jälkeen söimme kesän ensimmäiset kioskijäätelöt. Itselläni oli hihaton paita päällä, eikö ollut ollenkaan kylmä. Nautin täysillä lämpimästä auringon paisteesta ja velvollisuuksien vähentymisestä. 

Muuton yhteydessä omaisuutta tuli käytyä paljon läpi, ja vanhoja piirustuksiakin tutkittua. Pitäisi varmaan useammin piirrellä, ettei taidot (sellaisia kun niitä on, vaikkei niitä kovin kummoisia olekaan) pääsisi kovin pahasti ruostumaan. Kuvassa näkyvät piirtelin lukion historian tunneilla... Jostakin syystä lasten sormet ja varpaat kiehtovat, ja niitä tulee myös kuvattua jonkin verran. Erityisesti minua kiinnostavat kuitenkin silmät, mistä kerroinkin edellisen kuukauden kohdalla. Mutta takaisin muuttoon: oli melkoinen työmaa tehdä kaikki pakkaamiset ja muuttosiivoukset työpäivien lisäksi. Saatoin olla ensin koko päivän töissä siivoamassa ja mennä suoraan kämpälle siivoamaan lisää iltaan asti. Ehkä teimme siivouksen jälkeenpäin ajateltuna vähän turhankin tarkkaan, mutta ainakaan kellään ei ollut mitään valittamista työn jäljestä.

Kesäkuu

Kesäkuussa nautin auringon lämmöstä takapihalla viltin päällä kirjaa lukien - silloin kun aurinko paistoi ja oli tarpeeksi lämmintä. Viikonloppuaamut aloitin yleensä aamupalalla ulkona, ja sen jälkeen siellä saattoi vierähtää koko päivä niin kauan kuin aurinko paistoi korkealta. Raparperipaistosta syötiin harva se päivä, kunnes raparperipenkki näytti siltä, että sen oli parempi antaa kasvaa rauhassa vähän aikaa... Leiriydyimme tyttöporukalla puistoon riippumattojen ja herkkujen kanssa, ja saimme paljon kiinnostuneita, iloisia ja huvittuneitakin katseita. Kesäkuun puolivälin tienoilla keksimme lähteä riippumattojen kanssa metsään yöksi. Kaveriksi saimme ison lauman iniseviä hyttysiä, joten yöunet olivat hieman katkonaiset, mutta mitäs pienistä. Poliisikin tuli toivottelemaan huvittuneena hyvät yöt. Aamulla heräsin puolet naamasta hyttysenpistoksissa, sillä nukuin toisella kyljellä, eikä minulla ollut hyttysverkkoa riippumatossani.

Kesäkämpän lähellä olevassa vesitornissa oli muutaman päivän ajan avoimet ovet. Oli hauska nähdä kaupunki yläilmoista ja etsiä tuttuja maamerkkejä. Kuvasin yhtä armeijaansa lopettelevaa poikaa (en oikein vieläkään tiedä, pitäisikö oman ikäluokkani miespuolisia henkilöitä kutsua pojiksi vai miehiksi, ja koska mies tuntuu vähän oudolta, sanon nyt sitten että poika. Ehkä pitäisi pikku hiljaa puhua jo miehistä ja naisista, eikä tytöistä ja pojista), mistä tein myöhemmin postauksenkin. Pian koittikin sitten juhannus, jota vietettiin mökillä. Mukana oli tietenkin riippumatot ja paljon hyvää ruokaa. Heittelimme tikkaa, suotelimme, paistoimme muurikkalättyjä ja poimimme seitsemän kukkaa tyynyn alle. Tai minä taisin olla lopulta ainoa, joka laittoi kukat tyynynsä alle, mutta kuten odotinkin, sulhaset pysyivät kaukana unistani. Sen sijaan näin unta vessanpöntöstä, hmmm... Ei ehkä kovin lupaavaa. Loppukuusta lähdin reissuun kuunvaihteen yli siskoni ja hänen lastensa kanssa. Siellä oli mukavaa ja paljon tuttuja, jälleen kerran.

Heinäkuu

Heinäkuussa nautin kesästä. Silloin kun ei ollut töitä, useimmiten loikoilin pihalla, luin kirjoja (joita harvemmin ehdin kouluvuonna lukea - muitakin siis kuin opintoihin jollakin tavalla liittyviä) tai tein jotakin kavereiden kanssa. Yksi siskoistani oli saanut vauvan, ja kävin katsomassa häntä ja hänen perhettään. Vietettiin valmistujaisia. Vanha vihreä mummopyöräni sai väistyä uudemman tieltä, koska sillä ei meinannut enää päästä eteenpäin. Välillä vapaata oli enemmän, joten matkustin kotiin useamman kerran. Siellä oli myös siskoja lastensa kanssa käymässä, mukaanlukien kummilapseni :) Kesän kunniaksi tein totta kai myös mansikkatäytekakun. Vietin laatuaikaa perheen kanssa, kävimme isolla porukalla retkeilemässäkin luonnonpuistossa. Vanhan hyvän tutun kanssa kävin seikkailemassa saaressa ja lintutornilla, ja puhuimme kaikesta mahdollisesta (ehkä mahdottomastakin) pitkiä aikoja. Oli mukavaa ja oli kesä. Syksyksi minulle ja kämppikselleni löytyi kämppä, kun olin ensin lähetellyt hakemuksia suuntaan jos toiseenkin.

Elokuu

Kun heinäkuu vaihtui elokuuksi, juhlimme kulunutta kesää kesäjuhlissa, joissa oli mukavaa. Alkoi marjastuskausi, varsinkin hillassa tuli kuljettua innokkaan hillastajaisäni kanssa. Ensimmäiset kotipihan mansikat kypsyivät samaan aikaan, ai että ne olivat hyviä ja makeita. Lähdimme vanhalla tutulla ja hyvällä porukalla Lappiin vaeltamaan. Reissu lämmittää mieltä vieläkin, ja sen muistelu kasvattaa lisää vaelluskuumetta. Ylinopeussakkojen muistelu ei niinkään lämmitä, mutta tulipahan sekin koettua (kiitos peräkkäisten nopeuskylttien, herpaantuneen huomion ja yllättäen tulleen tiekameran). Sen lisäksi saimme monia muitakin kokemuksia: tuli nukuttua neljästään yö autossa vesisateessa, kiivettyä "puroa" pitkin kivikkoselle tunturin laelle sankassa sumussa ja tarjottua reissunallelle oma pieni lätty. 

Seuraavalla viikolla vietimme yhden vaeltajan polttareita lapsenmielisissä merkeissä ja sitten olikin jo ihanien häiden aika, tosin vasta syyskuun puolella. Sitä ennen kuitenkin ehdin muuttaa uuteen kämppään, syödä kesän viimeiset, luokkakaverin pyörittelemät jäätelötötteröt alennettuun hintaan, tehdä kakun kiitokseksi tutulle avusta, puukottaa vahingossa itseäni sormeen, koska en omistanut vielä juustohöylää, etsiä (ja löytää!) metsästä puolitoista vuotta aiemmin hukkaantuneen kuvauskopterin osia, hioa ja maalata ruokapöydän tuolit ja viritellä pyykkejä kuivumaan kekseliäisiin ja epäjärkeviin paikkohin (koska pyykkitelinettäkään ei vielä ollut). Yritin myös etsiä kuvassa näkyviä lautasia tai muita 1970-luvun englantilaisia Bilton's astioita, joihin olen ihastunut. En ole niitä kuitenkaan vielä löytänyt enempää kuin ne kaksi lautasta, jotka minulla on, joten jos sinulla on niistä jotakin tietoa, kuulisin mielelläni. :)

Syyskuu

Syyskuussa juhlin omat ja parit muutkin synttärit, ja lähdin pitkästä aikaa etelämmäs Suomea katsomaan kummipoikaani ja muuta perhettä. Siellä oli tosi kivaa :) Löysin kirpputorilta kaikennäköistä tarpeellista, kuten rennot housut jotka ovat tälläkin hetkellä jalassani, lautasia ja kellon uuteen kämppään. Koulu jatkui taas, ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa koulukavereita. Illat alkoivat pikku hiljaa pimetä ja ilma kylmentyä, mutta onneksi oli vielä joitakin aurinkoisia päiviä. Opiskelu tuli taas kuvioihin, kesä ja työt jäivät taakse. Hyppäsimmekin suoraan nopeatahtiseen ja kiireiseen opiskeluun, viime vuoden pehmeästä fuksisyksyn laskusta ei ollut tietoakaan, mutta kesäloma kesti pitempään, Syntymäpäiväni tienoilla pääsin taas kahdeksi päiväksi vaeltamaan ja nauttimaan ruskasta. Onneksi löysimme hyvän reitin, jolla kohtasimme vain yhden ihmisen meidän lisäksi, joten saimme olla rauhassa sesonkiajasta huolimatta. Lopuksi harhauduimme vähän reitiltä, mutta pääsimme ehjin nahoin perille. Hieman hankaluuksia ja hupia aiheutti vesistön ylitys köysiveneellä, olihan sekin kokemus :D 

Innostuin myös leipomaan tomaatti-mozzarella-pesto-piirakkaa useammankin kerran milloin minnekin :P Suklainen ja tuhti synttärikakkukin tuli pyöräytettyä. Muutaman päivän kestänyt sankka sumu innosti minut ulos kameran kanssa lähistölle kuvaamaan (Kuvia täällä). Varsinkin hämähäkinseittejä oli mielenkiintoista kuvata, kun ne näkyivät kosteassa ilmassa erityisen selvästi. Kämppikseni ansiosta ymmärsin, että olen erityisherkkä. Siihen liittyen tein pienen postauksen, mutta voisin ehkä myöhemmin tehdä aiheesta laajemmankin jutun. Asian ymmärtäminen on opettanut minulle paljon lisää itsestäni, ja olen saanut aiheesta paljon hyviä keskusteluja aikaan eri ihmisten - yleensä erityisherkkien - kanssa.

Lokakuu

Lokakuussakin nautimme vielä ruskasta, joka kyllä alkoi jo pikku hiljaa mennä ohi. Lähdimme kaveriporukalla mökkireissulle, ja mukana oli myös uusia kasvoja, joihin oli hauska tutustua. Kävimme yhdessä luonnon helmassa ihailemassa maisemia korkean vaaran huipulta. Kävin vielä uimassakin jäätävän kylmässä vedessä, yksin, pimeän taivaan alla vain puhelimen lamppu seuranani. Jäin vielä hetkeksi seisoskelemaan pimeään kylmästä huolimatta, ennen kuin palasin lämpimään saunaan. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta, hyvästä olosta joka uintia seurasi, ja riemusta, kun uskalsin voittaa sisäisen vilukissani ja sukeltaa kaksi kertaa. Syyskuun vaelluksellakin kävin sukeltamassa matalassa rannassa, ja silloinkin nautin samasta tunteesta. Haluaisin harrastaa avantouintia, ainakin silloin tällöin, ja siten, että pääsen sen jälkeen lämpimään saunaan.

Koulussa järjestettiin verenluovutustilaisuus, ja reilun parin tunnin jonotuksen jälkeen (luovuttajia oli tosi paljon, odotettua enemmän) pääsin ensimmäistä kertaa luovuttamaan verta. Kokemus oli mahtava! Odotan, että kohta pääsen taas luovuttamaan verta ja siten ehkä pelastamaan henkiäkin. Vaikka en ollut syönyt kunnolla liian pitkään aikaan, yllätyksekseni minua ei heikottanut yhtään missään vaiheessa. Veripalvelun työntekijät olivat mukavia ja tekivät työnsä hyvin. Minusta huolehtinut työntekijä ehti vastailla uteliaisiin kysymyksiinikin ja jutella niitä näitä. Silloin tällöin näin, että joltakulta nostettiin jalat ylös huonon olon takia, joten on ihan hyvä varautua, että niin voi käydä. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin suosittelen verenluovutusta lämpimästi. Itselläni oli pelkästään hyvä ja iloinen olo koko päivän. Verenluovutus on helppo ja ilmainen tapa auttaa. Ja nyt jatkan tätä hehkuttamista ja mainostamista (minulle ei makseta tästä eikä kukaan ole käskenyt minua tähän) kehottamalla liittymään Kantasolurekisteriin, joka auttaa niitä syöpäpotilaita, jotka tarvitsevat kantasoluja. Kannattaa lukea enemmän tietoa Veripalvelun sivuilta, jos kiinnostuit. Liittyminen on helppoa: lähetin vain netissä tietoni heille, ja pian sain postissa pari pumpulitikkua, joilla otin poskieni sisäpinnalta näytteet ja lähetin ne takaisin.

Kouluhommien määrä vain kasvoi, kun itseopiskelun viikko eli syysloma lähestyi. Lopulta se lomakin tuli, ja matkustin ensin kotiin, jossa oli iloinen ja vilkas lauma siskonlapsia kylässä. Sieltä matkustin vähän pohjoisemmaksi kummityttöä katsomaan loppuviikoksi. Viikko meni tosi nopeasti ja mukavaa tekemistä riitti. Ensilumikin ehti jo sataa :)

Marraskuu

Marraskuun alussa hoidin toisia siskonlapsia, leivoin ystävälle synttärikakkua ja vietimme hauskoja synttäreitä. Opiskelutahti tuntui edelleenkin vain kasvavan, ja vietin yliopiston kirjaston tietokoneen ääressä monet työntäyteiset tunnit. Pitkäaikainen haaveeni kävi toteen, ja pääsin vierailemaan sairaalassa keskoslasten osastolla. Näin lopultakin yhtä pienen vauvan kuin itse olen ollut. Käynti antoi minulle paljon, ja arvostan valtavasti sitä arvokasta työtä, jota keskolan henkilökunta tekee. Ensimmäiset piparit tuli leivottua, ja aloimme kuuntelemaan joululauluja. Kynttilöitäki taisi kulua aika paljon. Aurinko pilkahteli vielä silloin tällöin, ja nautin viimeisistä valoisista päivistä ennen pimeintä talvea. Aurinko sai minut myös ulos kameran kanssa, mistä sitten teinkin postauksen sitten, kun lumet olivat taas sulaneet ruskeaksi kuraksi. Satoi se onneksi kuitenkin vielä takaisin.

Joulukuu

Joulukuussa tilaamani rinkka tuli, ja nyt taas vaelluskuume kasvaa... Veronpalautuksia tuli ihan mukavasti edellisvuoden verokömmähdyksen takia, joten tottakai ansaitsin pikku joululahjan itselleni :) Tekisi mieli vain hankkia hirveästi muitakin vaellustarvikkeita, mutta ehkäpä hankin ne vasta vähän myöhemmin. Kunhan pääsisi nyt kokeilemaan uutta rinkkaa tositilanteessa!

Vietettiin myös Suomen 100:nnetta itsenäisyyspäivää. Päivä oli mukava, nukuttiin kämppiksen kanssa pitkään ja iltapäivällä teimme itsenäisyyspäivälounaan. Sitten kävimme itsenäisyyspäiväjuhlissa, ja illalla menin ystävän luokse viettämään iltaa. Palatessani kämpälle juttelin bussimatkan englanniksi jonkun miehen kanssa, mikä oli tosi mukavaa.

Tämä syksy on ollut aika rankka, väsymys on kertynyt pikku hiljaa. Loma tuli todella tarpeeseen. Ennen lapsuudenkotiin tuloa tein vielä pari kiireistä työpäivää. Niiden ja edeltävällä viikolla olleen tentin jälkeen tuntui, että olen aivan lopussa sekä fyysisesti että henkisesti. Loma lähti käyntiin väsynein ja alakuloisin fiiliksin, mutta muutaman päivän suhteellisen kiireettömän oleilun sekä kunnon yöunien jälkeen mieli alkoi olla huomattavasti valoisampi. Lepääminen on tehnyt hyvää.

Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, olen juuri saanut iloisen ja erittäin helpottavan uutisen. Opintoni etenevät suunnitelmien mukaan, minut hyväksyttiin opiskelemaan toista haluamaani sivuainetta. Parempaa joululahjaa en olisi voinut toivoa. Kaikien syksyn kurssien numerotkin tulivat. Osa kursseista meni oikein hyvin, kaikki eivät ihan yhtä hyvin, mutta loppujen lopuksi olen tyytyväinen. Lukukausi on nyt paketissa! (Kirjoitin tätä kohtaa jo ennen joulua.)

Tapasin tapaninpäivänä vanhoja lukiokavereitani. Kävimme porukalla syömässä ja sen jälkeen jatkoimme illanviettoa yhden meistä kotona. Osaa porukasta en ollut nähnyt pitkiin aikoihin, en edes muista, milloin viimeksi. Ai että oli mukavaa jutella ja nauraa ihan kuin lukioaikoina.

Joulu oli ihana :) Lomalla olen lukenut ison läjän kirjoja, viettänyt aikaa perheen kanssa ja rauhoittunut.  Tulin opiskelukaupunkiini viettämään mukavaa uuttavuotta kaveriporukalla. Katsotaan, mitä vuosi 2018 tuo tullessaan! :)


-S