Koli - Herajärven reitti 21.-24.9.

Perjantaina olimme illalla myöhään perillä Pirunkirkon pysäköintialueella ja lähdimme pilkkopimeään otsalamppuinemme kävelemään. Vaikka oli jo syyskuu, ilta oli todella lämmin. Päällimmäisenä mieleen jäi kuunvalon hohteessa jylhän Jauholanvaaran päältä Herajärvelle avautuva maisema. Yöpaikalle, Ylä-Murhin tuvalle oli matkaa pari kolme kilometriä. Nuotiolla syödyn iltapalan jälkeen kömmimme telttoihimme nukkumaan. Aamulla lähdimme takaisin päin, Herajärven kierrosta vastapäivään.

Lauantaina huiputimme Ukko-Kolin, ja totta kai meidän piti pysähtyä hyväksi toviksi ottamaan kuvia kansallismaisemasta. Seuraava yöpaikka oli Myllypurolla, jossa olikin jo lukuisia muita telttoja pystyssä, kun illalla saavuimme leiriin. Päivän matkaksi tuli 16 kilometriä.

 

Sunnuntaiaamuna heräsin kauan ennen muita. Pieni telttakylä oli hiljainen. Hampaiden pesun jälkeen aloin sytyttelemään nuotiota ja nautin hiljaisuudesta. Pikku hiljaa ympäriltä alkoi kuulua ääniä, unista mutinaa ja vetoketjujen availua. Ensimmäisenä teltasta kömpi mukava eteläsuomalainen nainen, joka nuotiolle tullessaan totesi: "Pyhäaamun rauha." Olin samaa mieltä.

Siinä vaiheessa, kun kaikki olivat saaneet aamutoimensa tehtyä ja leirin purettua, kello oli jo melko paljon. Ajatuksenamme oli, että jos hyvin käy, jatkamme matkaa suoraan Lakkalaan asti, jolloin päivämatkaksi olisi tullut noin 19 kilometriä. Jäimme kuitenkin yöksi jo Kiviniemen laavulle, sillä olimme läpimärkiä rankkasateen jäljiltä, eikä telttojen pystyttäminen pilkkopimeässä ja vesisateessa vielä neljän kilometrin patikoinnin jälkeen juuri houkutellut.

Maanantaiaamu valkeni kuulaana ja huurteisena. Heräsimme jo kuudelta, kuka huonommin, kuka paremmin nukkuneena. Jostakin syystä en saanut nukuttua juuri ollenkaan, herkkäuninen kun olen. Jäljelle jääneiden kymmenen kilometrin vaeltamisessa ei onneksi tarvinnut kiirehtiä, vaikka meillä olikin edessä useamman tunnin ajomatka. Sää suosi, vaikkei ollutkaan erityisen lämmin. Aamuauringon kultaama metsä oli kaunis. 

Suosittelen Kolin kansallispuistoa lämpimästi.

"Lauluna sen kosket kuohuu,

järven aallot loiskuaa,

säveleitä salot huokuu,

ikihongat humajaa."

 P. J. Hannikainen - Karjalaisten laulu