Lähde hiljaa vain vaellukselle

Ovat hiljaiset erämaat tuolla,

missä taivasta maa rajoittaa.

Siellä oloon voit kahlittu olla,

palan sielusi maata voittaa.

Kuulet erämaan hiljaisuuden,

ehkä tuntosi ääntä se on.

Näkee silmäsi ulottuvuuden,

joka muualla on arvoton.

Elokuun ensimmäisenä päivänä nostettiin täyteen pakatut rinkat selkään ja lähettiin kohti Karhunkierrosta. Edessä oli huikeat 82 kilometriä vaellusta huippujen ihmisten kanssa, jotka reissun aikana opin tuntemaan paljon paremmin. Laulamisen ja suklaan voimalla jaksettiin eteempäin rakkuloista ja helteestä huolimatta. Ja täytyy sanoa että oli se kuitenki joka ikisen rakkulan ja hikipisaran arvosta. Nyt on mitä muistella sitten mummona kiikkutuolissa ja voi olla että jokunen samantapanen reissu tullee vielä tehtyä ku veri vetää vaeltamaan.

Taivalköngäs, ensimmäinen yöpaikka

Kiutaköngäs

Rupakivi

Jyrävä ja siilastupa, kolmas yöpaikka

Porontimajoki

 Helpotus taukopaikan lähestyessä

Ihana vilvoitus kun saa työntää jalat viileään veteen

Uskomattomat luonnonvoimat

ja henkeäsalpaavat maisemat

Puroina virtaava hiki

Metsässä raikaava laulu

 Jutustelut iltanuotiolla

 Hämmästys puolivälin jälkeen, joko?

Iloiset vastaantulijoiden tervehdykset

 Jyrävän mahtava pauhu

Huikaiseva tunne Valtavaaran huipulla,

kun katsoo juuri kiivettyä taivalta

ja näkee silmänkantamattomiin vaaroja, järviä ja metsää 

Rinkkaan ripustettu mustikanvarpu

Luonnon rauha ja hiljaisuus

Joesta otettu juomavesi

Viimeinen kilometri

Muistot

Kaukana siintää Rukan huippu

Näkymiä Valtavaaran huipulta

Vilvoittava vesi

Lähes loputtomiin jatkuvat portaat

 Ikimuistoinen reissu.

Suosittelen.

-Suklaapisara