Operaatio Ruisleipä

Keskiviikko 13.1

Sain mahtavan idean: minäpä teen ruisleivän vanhan tavan mukaan, sillä kyllä nyt sellainen pitää osata tehdä. Halusin tehdä ruisleivän kokonaan itse, juuresta lähtien. Netistä löysin leipäjuuren ohjeen (löytyy sivun loppupuolelta), jota käytin juurta valmistaessani.

Murensin kulhoon Ruispala-leivän toisen puolen, lisäsin veden ja jauhot ja sekoitin hyvin. Sitten laitoin kulhon kattilankannella peitettynä leivinuunin päälle lämpimään.

Seuraavina kolmena päivänä lisäsin juureen vettä ja jauhoja ohjeen mukaan.


Sunnuntai 17.1

Laitoin puolet juuresta pakastimeen, puolet jääkaappiin. Jääkaapissa olevan juuren aioin leipoa seuraavalla viikolla leiväksi, pakastimessa oleva juuri saisi odottaa seuraavaan leivontakertaan.

Taikina ennen kohoamista

Maanantai 18.1

Leivontapeukaloa alkoi jo kutkuttamaan, joten aloin herättelemään jääkaapissa ollutta leivänjuurta. Lisäsin siihen taas hieman jauhoja ja lämmintä vettä, sekoitin ja nostin uunin päälle lämpimään. Leivinuunia on lämmitetty viime aikoina ahkerasti jopa -37 asteen ulkolämpötilan takia, mikä sopi hyvin Operaatio Ruisleipään.

Illalla lisäsin juureen 2dl lämmintä vettä ja desin ruisjauhoja tämän marttojen ohjeen mukaan (ks. kohta "Vaihe 1") ja jätin vielä yön yli liinan alle lämpimään.

Kohonnut leipätaikina

Tiistai 19.1

Lopultakin pääsin kunnolla tositoimiin. Jatkoin marttojen ohjeella; lisäsin suolan, 6dl vettä ja jauhoja pikkuhiljaa samalla taikinaa voimakkaasti vaivaten. Lopulta taikina oli vaivalla vaivattu ja taikinamöykkyisin käsin jätin taikinan kohoamaan,  jälleen hyväksi havaittuun paikkaan leivinuunin päälle. Vanhan kansan tapaan tein taikinan pintaan kämmenselällä ristin,  josta näin kohoamisen etenemisen. Tähän väliin sellainen vinkki, että kannattaa aloittaa taikinan valmistus jo hyvissä ajoin ja varata paljon aikaa, sillä minulla leipominen kesti yöhön asti.

Kun taikina oli kohonnut nelisen tuntia (kello yksitoista illalla), käärin hihat, jauhotin leivinpöydän ja nostin taikinan pöydälle. Lopputuloksena oli kaksi ruislimppua pellillä, jossa annoin niiden kohota liinan alla vielä kaksi tuntia. Kohoamisen jälkeen pistelin limppuihin reikiä haarukalla ja työnsin uuniin. Tässä vaiheessa, kellon näyttäessä yhtä yöllä, mietin miksi näenkään näin paljon vaivaa leivän takia. Sänkyyn kömpiessäni kuitenkin odotin jo innolla lopputulosta ja mietin, että ehkä kaikki on kuitenkin vaivan arvoista. Kyllähän jo vuosikymmeniä sitten naiset ovat nähneet paljon vaivaa leivän tekemiseen, miksi sitten minä en voisi lyhentää hiukan yöuniani ja vaivata taikinaa hiki päässä, vanhoja perinteitä kunnioittaen ja historian havina korvissani. Vaikka olinkin luultavasti enemmän innoissani leipätaikinan äärellä kuin arkiseen askareeseen rutinoituneet isoäitini, ja käytin kaikkea muuta kuin perinteikästä muovista kulhoa. Joka tapauksessa puolen tunnin kuluttua hiippailin koiran yli keittiöön kääntämään leivät uunissa, ja 50 minuutin paistamisen jälkeen nostin pinnasta halkeilevat limput leipälapiolla uunista rukiisen tuoksun saattelemana. Kello näytti kahta yöllä, kun leikkasin leivästä pienen palan hämyisässä keittiössä ja maistelin alusta asti itse tekemääni leipää ylpeänä saavutuksestani.

Limput kohoamassa

-Suklaapisara