(sic!)

Opin tänään jotakin uutta. Itse asiassa aika paljonkin, mutta eräs valaiseva uusi asia oli sic! Tarkistin sen merkityksen mistäpä muualtakaan kuin armaasta Wikipediasta. Wikipedian mukaan (sic) tai [sic] tarkoittaa "siten", "sillä tavalla" tai "juuri näin", ja se voidaan laittaa virheelliseltä näyttävän ilmaisun perään osoittamaan, että kirjoittaja on tietoisesti käyttänyt kyseistä ilmaisua tai sanaa. Jostakin syystä tämä pieni seikka oli minusta niin kiinnostava, että se päätyi tämän tekstin otsikoksi.

Toinen pääsykoekirja tuli kuin tulikin tänään postissa, eikä jäänyt enää pitemmäksi aikaa haahuilemaan jonnekin matkan varrelle. Ensimmäisen kirjan suhteen olin huomattavasti tehokkaampi kuin viikonloppuna, olen selvästi jo yli puolen välin, vaikka en olekaan käyttänyt koko päivää vain lukemiseen. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka mukavalukuinen kirja on pääsykoekirjaksi. Kirjan kirjoittajat todella taitavat suomen kielen, sillä sujuvuuden, elävyyden ja huumoristisuudenkin ansiosta kirja ei ole tylsää luettavaa. Kirja on pullollaan nerokkaita ilmauksia ja kielikuvia, mikä parantaa huomattavasti lukumukavuutta. Voin siis sanoa jopa viihtyneeni pääsykoekirjan parissa, tosin en ehkä ole sitten enää samaa mieltä, kun olen lukenut sen muutamaan kertaan. Päätin nimittäin, että yksi lukukerta ei todellakaan riitä. Tämän pienimuotoisen kehupuheen vuoksi minun pitänee kertoa kirjan nimikin; kyseessä on siis Vesa Heikkisen ja Harri Mantilan Kielemme kohtalo. En olisi kyllä koskaan uskonut, että puhun tällä tavalla pääsykoekirjasta, mutta niin vain pääsi käymään.

Aivan, se toinen kirja, josta aloin jo tekstin alussa puhumaan. Kirja on nimeltään Käyttökielioppi. Pikaisen ensivilkaisun perusteella kirja on juuri sitä, mitä nimi lupaakin: kielioppia täynnä kaikkine kiemuroineen etukannesta takakanteen asti. Miinus hakemisto. Luulenpa, että aivojeni vastaanotto tätä kirjaa kohtaan ei ole aivan yhtä riemukas kuin se oli Kielemme kohtalon suhteen. Toivottavasti olen väärässä, mutta hei, en minä odottanutkaan pääsykoekirjojen olevan mukavia ja rattoisia. Eikä niin pidä ollakaan. Enkä minä onneksi inhoa kielioppia (vaikka siltä tämä saattaakin kuulostaa), silloinhan olisin pyrkimässä aivan väärälle alalle. Siitä voi tulla jopa mielenkiintoista.

Täällä on muuten vieläkin PALJON lunta. Tuntuu, että missä tahansa muualla sitä on vähemmän, mutta onneksi kevät alkaa voittaa. Nyt ilma on kylläkin harmaa, mutta viikonloppuna oli ihanan lämmintä ja aurinkoista. :)

Tämä ei ehkä ole niitä kiinnostavimpia postauksia, joten vilpittömät onnitteluni, jos luit tänne asti.


-S