Vuosi 2019

Huhhuh. Taas se vuosi mennä vilahti ohi, ja nyt pitäisi opetella ajattelemaan, että eletään uutta vuosikymmentä. Se onkin lähtenyt niin rytinällä käyntiin, etten ole ehtinyt tehdä tätä postaustakaan aikaisemmin loppuun, vaan sen julkaisu on venynyt epätavallisen pitkälle. Vuosi 2020 oli heti ensimmäisistä päivistä lähtien niin yllätyksellinen, etten edes unissani olisi osannut odottaa tällaista. Olen onnellinen. Mutta ei siitä vielä sen enempää, vaan keskitytään ensin menneeseen vuoteen. Oletko valmis astumaan minun vuoteeni 2019? Tervetuloa mukaan.

Tammikuu

Tammikuussa oli kauniita aurinkoisia pakkaskelejä, kuten kuuluukin. Kuljeskelinkin jonkin verran kameran kanssa lähiluonnossa ja nautin. Kun koulu loman jälkeen taas jatkui, aloitin vuoden mittaiset aineenopettajan pedagogiset opinnot. Ne erosivat niin paljon tavallisista opinnoistani, että tuntui, niin kuin olisin alottanut koulun taas uudestaan. Kämppiksen kanssa alettiin tehdä itse pesuaineet (pyykinpesuaine, pyykkietikka ja tiskiaine) ja samaa rataa olemme jatkaneet koko vuoden. Hyvin ovat toimineet!

Helmikuu

Parasta helmikuussa oli yhden yön liukulumikenkäreissu. Paljon muuta ei ilmeisesti tapahtunutkaan, kun tuolta ajalta ei ole kovin paljon muistikuvia eikä kuvia. Ainakin tapasin ystäviä, sellaisiakin, joita harvemmin näkee :)

Maaliskuu

Maaliskuukin kului paljolti ulkoilun merkeissä vähän siellä sun täällä Kuusamosta Viitasaareen. Elämäkin koetteli ja muistutti rajallisuudestaan, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Myös opetusharjoittelu alkoi ja toi elämään uusia tuulia. Esillä oleminen ja opettaminen jännitti, mutta samalla opin paljon, enemmän kuin koskaan yhdelläkään luennolla.

Huhtikuu

Huhtikuu kului enimmäkseen harjoittelussa. Yhtäkkiä oli hurjan paljon opittavaa ja omaksuttavaa. Ihanan hengähdystauon sain pääsiäisenä, kun lähdin ystävän kanssa kahdestaan hiihtovaellukselle Muonion Särkitunturille. Tuolta reissulta jäi hyvät muistot ja rentoutunut mieli. Luonnon rauhoittavuus vaikutti meidät jälleen kerran. Samalla ehdimme toimia toisillemme terapeutteina ja kävimme lähes koko elämäntarinamme läpi. Jos haluat nähdä lisää kuvia tuolta reissulta, niitä löytyy tämän linkin takaa.

Toukokuu

Toukokuun alussa haalin kasaan viimeiset opinnot kandin papereita varten ja valmistauduin tohinalla reilausreissuun. 13. päivä nostimme ystävän kanssa rinkat selkään ja lähdimme kohti seikkailuja. Reissu oli ikimuistoinen! Paljon ehdimme nähdä ja kokea. Aloitimme Kroatiasta ja matkustimme Slovenian ja Itävallan kautta Etelä-Saksaan. Kaikkea on vaikea tiivistää lyhyeen pakettiin, mutta toivottavasti saan joskus aikaiseksi tehdä reissusta oman blogipostauksen, ellei useammankin.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa koitti paluu Suomeen. Parin päivän pyykkäyksen ja levähtämisen jälkeen aloitin kesätyöt raksalla. Siellä ne päivät aika tiiviisti kuluivatkin, ja iltaisin olin väsynyt, kun reissuväsymyskin vielä painoi. Välissä ehdin myös publiikkiin ja valmistuin kandiksi! Ystävien kanssakin tuli onneksi vietettyä aikaa :) Juhannuksena lähdin kämppikseni kanssa Nuorttiin vaellukselle (enemmän kuvia täällä). Siellä satoi ihan urakalla, mikä teki reissustamme vähän suunniteltua extrememmän, sillä ylitettävässä joessa oli hyistä vettä pohkeen sijaan ainakin lantiolle saakka. Siitäkin onneksi selvittiin hyvin ja saatiin taas lisää ikimuistoisia muistoja retkireppuun.

Heinäkuu

Heinäkuun loppupuolella päätin lomailla vielä ennen koulun alkua ja nautin kesästä täysin siemauksin. Lämpöä riitti, joten vietin usein aikaa riippumatossa ja kävin uimassa. Välissä pyöräytin pari kakkua siskoni miehen valmistujaisiin. Lähdimme ystävien kanssa Kolille rentoutumaan ja vähän retkeilemäänkin. Se vasta oli oikeaa kesänviettoa! Kiireetöntä yhdessäoloa, jutustelua, saunomista, uimista, grillailua, veneilyä ja mitä nyt hyvään kesäviikonloppuun mahtuukaan.

Elokuu

Elokuu oli juhlakuukausi, sillä vietimme siskonpoikani rippijuhlia ja ihanan ystäväni ihania häitä. Kuukauteen mahtui myös huippu reissu isolla tyttöporukalla Pielavedelle ystävän kotiin. Koulu jatkui poikkeuksellisen aikaisin. Jo elokuun alkupuolella aloimme opettamaan koululaisia ja suunnittelemaan oppitunteja. Jälleen lisää haasteita, mutta opettavaisia sellaisia.

Syyskuu

Syyskuussa nautin ruskasta, joka tuntui olevan erityisen kaunis tänä vuonna. Kävin Hossassa ruskaretkellä (kuvia täällä) ja rentouduin myös Kylmäluomalla vaelluksella (kurkkaa tänne). Viimeksi mainittu oli todellinen pelastus stressaavan harjoittelun keskelle. Tuntui, että luonnossa kaikki taakka putosi harteiltani ja jäi mättäänkoloihin. Kuukauden kestänyt jokaöinen leuan jännittäminen ja siitä johtuva jumi lakkasi, mikä kuvasi hyvin stressitason laskua.

Lokakuu

Ruska oli kauneimmillaan lokakuussa, joten kuvasin mielelläni lähimaastossa. Muuten elämä kului tiiviisti harjoittelun ja opiskelun parissa. Onneksi ehdin nähdä kavereita jonkin verran myös ja syyslomalla perhettäkin. Kokeilin muuten virtuaalilaseilla pelaamista, oli hauska kokemus! 

Mietin paljon itseäni ja elämää, ihmissuhteita ja sitä, kuka minä oikeastaan olen. Aloin käydä psykologilla, joka on auttanut minua itseni etsimisessä ja asioideni selvittelyssä. Suosittelen sitä aivan jokaiselle, joka edes vähänkään miettii, kannattaisiko. Jos mietit, pitäisi.

Marraskuu

Marraskuun lopussa harjoittelu päättyi ja palasimme taas yliopistolle. Harkka oli vienyt tehokkaasti mehut, mutta jaksoin onneksi vielä puristaa jäljellä olevia kouluhommia eteenpäin. Yritin olla ottamatta lopputuloksesta liikaa paineita, minkä ansioista sainkin melko tehokkaasti hommat tehtyä. Juhlistimme harjoittelun päättymistä meidän aineenopeporukassa ja kävimme yhdessä syömässä. Olipa meillä hauskaa! Näistä osittain tuntemattomistakin ihmisistä tuli yllättävän läheisiä harjoittelun aikana, kun jaoimme yhteisen kokemuksen. Aina auskuhuoneella oli joku, jolta kysyä vertaistukea tai kuulumisia. Harjoittelu antoi mahdollisuuden tutustua vanhoihin tuttuihinkin aivan uudella tavalla.

Joulu alkoi lähestyä, mikä tarkoitti paljon kynttilöitä ja joululauluja, lämpimiä teekupposia tunnelmavalaistuksessa, pakettien käärimistä ja pikkujouluja. Luntakin onneksi oli, niin ei tarvinnut elää yhtä synkkää marraskuuta kuin vuosi sitten. 

Joulukuu

Koulun puolesta alkoi pikku hiljaa olla jo rennompaa, kun väänsin hommat alkukuusta nopeasti kasaan. Tylsää ei silti kuitenkaan tullut, sillä kalenterissa oli lähes joka päivälle jotakin suunniteltua menoa. Taas pikkujouluiltiin ja kyläiltiin, ja kävin myös monessa kauniissa joulukonsertissa. Ehdin saada valmiiksi koko yliopisto-opiskelun kestäneen ikuisuusprojektini eli isoäidinneliöviltin. Olen siitä aika ylpeä, sillä en ole oikeastaan mikään käsityöihminen. Aika tuntui hurahtavan vauhdilla, ja kohta koittikin jo joululoma. Kotona auttelin äitiä ja rauhoitun pikku hiljaa joulun viettoon. Kun sisarukseni tulivat perheineen, alkoi ilonen hälinä ja pikku varpaiden vilske. Oli ihana viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia joulun tunnelmasta. Kun vuosi alkoi lähestyä loppuaan, lähdin ystävien kanssa mökille viettämään uuttavuotta. Se oli antoisa reissu, johon mahtui niin naurua kuin kyyneliäkin. Syötiin hyvin, puhuttiin syvällisiä, retkeiltiin, pelattiin lautapelejä, tehtiin ennustuksia ja rentouduttiin. Ah.

Vuosi 2019 oli ennen kaikkea henkisen kasvun vuosi. Muutuin ja kasvoin omasta näkökulmastani aika paljonkin. Siihen vaikutti erityisen paljon elämän polun kuopat ja ylämäet, epämukavuusalueella oleminen. Erityisesti opetusharjoittelu kasvatti paljon. Kasvua tapahtui totta kai valtavasti muillakin osa-alueilla, mutta ne asiat ovat sen verran henkilökohtaisia, etten ala niitä tähän erittelemään. Ymmärsin vaikeuksien tarkoituksen. Ymmärsin, missä asioissa minun tarvitsee kasvaa vielä paljon. Olen vielä itsellenikin tuntematon ja janoan oppia lisää, jotta minun olisi helpompi antaa itseni elää ja kasvaa vapaasti. Juuri nyt elämä näyttää valoisalta ja toiveikkaalta.

Ehdin tavata valtavasti ihania ja tärkeitä ihmisiä. Joihinkin tutustuin vuoden aikana, toisiin tutustuin entistä syvemmin ja osaan suhde muuttui jollakin tavalla, etääntyikin. On vaikea kuvailla, miten tärkeitä te kaikki rakkaat minulle olette. Tekin, joihin en muista niin ahkerasti pitää yhteyttä. Ajattelen teitä silti. Pelkkä olemassaolonne kantaa minua. Muistot kantavat.

Erityisesti kuluneena vuonna näin ja koin, miten valtava voima luonnolla on minuun. Missään muualla stressi ja ahdistus ei lienny niin helposti kuin luonnon keskellä, korpikuusten kainalossa. Kaipuuni metsään ja retkille ei sammu koskaan, sillä siellä on niin hyvä olla. Täällä kaupungissakin, missä "oikeaa" metsää ei ole kymmenien kilometrien säteellä, paras keinoni tyynnyttää mieltäni ja lievittää stressiä on kävellä lähipusikkoon. Monet kyyneleet on vieritetty vain  puiden ja pensaiden nähden. Ja kun kävelen takaisin ihmisten ilmoille, oloni on helpottunut.

Kiitos, vuosi 2019, niin iloista kuin suruistakin. Kaikista huolimatta kohtelit minua hyvin. nyt on aika keskittyä kokonaan vuoteen 2020 ja katsoa mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Uudenvuodenennustukset ainakin lupasivat hyvää, ja kaikeksi yllätyksekseni ne eivät näytäkään olevan niin kaukaa haettuja kuin ensin kuvittelin. Elämä on yllätyksiä täynnä. :)

Onnellista vuotta 2020 teille kaikille!