Vaellus Haltilla: päivä 1

Lähdin elokuun puolivälin jälkeen kämppikseni ja hyvän ystäväni kanssa kahdestaan vaellukselle. Molemmilla oli ennen vaellusta kovasti kiirettä ja reissua ympäri Suomen, emmekä kovinkaan tarkkaan ehtineet suunnitella vaellusta yhdessä. Laittelimme vain viestejä toisillemme suunnitelmien edetessä, ja aika hyvällä rutiinilla ne etenivätkin. Pakkaaminen ja ruokapuolen suunnittelu tosin meni aika pikavauhtia, mutta onneksi kaikki hyväksi havaitut käytännöt toimivat jälleen. Loppujen lopuksi eri vaihtoehtojen jälkeen retkikohteeksi valikoitui 110 kilometrin vaellus Kilpisjärvi - Halti - Kilpisjärvi. Etukäteen minua hieman mietitytti oma jaksaminen, sillä olin juuri palannut reissusta ja maalaushommista aivan toiselta puolelta Suomea ja siinä sivussa käynyt myös ystävieni häissä. Muutaman päivän sisällä reissasin siis pääkaupunkiseudulta käsivarteen asti eli Suomen päästä päähän, aivan Norjan rajalle saakka (ja välillä sen ylikin). Elokuun alku ja oikeastaan koko kesä muutenkin on sisältänyt hyvin paljon tekemistä ja vähän lepoa, mutta päätin kuitenkin lähteä vaellukselle, sillä se joka kerta antaa enemmän kuin ottaa. Jokaiselta vaellukselta palaan ehkä fyysisesti väsyneenä mutta henkisesti virkistyneenä ja levänneenä. Tälläkin kertaa reissun jälkeen olin kyllä väsynyt ja tarvitsin palautumisaikaa, mutta luontoon putosi jälleen mukana kulkenutta stressiä ja taakkaa. Tämänkertainen vaellus oli kuitenkin raskaampi kuin mikään muu aikaisempi vaellus, mutta palaan siihen myöhemmin.

Maanantaina 17.8. alkuvalmisteluiden jäälkeen pakkasimme auton ja ajelimme Kilpisjärvelle. Oli jo ilta, kun pääsimme perille, joten parkkeerasimme auton lähes täydelle parkkipaikalle Saanatunturin juureen ja järjestelimme auton takatilan nukkumakuntoon. Kovin mukavia unia emme saaneet, sillä emme mahtuneet suoristamaan jalkojamme kokonaan. Se on yllättävän suuri mukavuustekijä nukkumisen suhteen, se tuli kyllä huomattua!

Päivä 1: Kilpisjärvi - Saarijärvi n. 12 km

Aamulla keittelimme puurot ja pakkasimme rinkat lähtövalmiiksi. Kymmenen aikaan viereinen luontokeskus aukaisi ovensa, joten kävimme ennen lähtöä vielä siellä vessassa. Pääsimme tutustumaan samalla ensimmäisiin retkikumppaneihimme, sillä eräs suurehko vaellusporukka pyysi meitä ottamaan heistä yhteiskuvan. Meistä taisikin tulla reissun aika heidän vakikuvaajiansa, sillä useammassa kohdassa reitin varrella satuimme sopivasti paikalle ottamaan heistä muutaman kuvan. 

Aamu oli aika sateinen ja sumuinenkin, Saanatunturia ei juuri näkynyt vielä kymmenen aikaan aamulla. Päivän mittaan vähän tihuutti vettä, mutta välillä aurinkokin vähän pilkahti. Keli oli kuitenkin lämmin ja hyvä, pikku hiljaa vähensin vaatetta kun takki päällä oli liian kuuma. Yllättävän selkeääkin keliä oli päivän edetessä ja näimme kauniita maisemia.

Ensimmäisen päivän vaellusmatka oli melko lyhyt, mutta aivan riittävän pitkä. Yleensä alku on aina hieman vaeltamiseen ja varusteisiin totuttelua ja säätämistä, joten 12 kilometriä oli oikein hyvä matka ensimmäiselle päivälle. Maasto oli jo nyt melko kivikkoista ja paikoitellen märkääkin, mutta suurimmat nousut olivat vasta edessäpäin. Meille jäi illasta mukavasti aikaa puuhailla kaikenlaista, ja tulipa siinä puhelimessakin puhuttua, kun yhteydet vielä toimivat. Tuvassa oli meillekin hyvin tilaa, vaikka aika paljon väkeä oli liikkeellä. Kuten kuvista näkyy, tuvan ja Saarijärven ympäristö on melko kivikkoista, joten hyvää ja tasaista telttapaikkaa voi olla vaikea löytää. Aika monta telttaa sinäkin yönä tosin oli lähialueella, mutta hyvän etäisyyden päässä tuvasta. Sillan toisella puolella polkua eteenpäin näkyi olevan tasaisempia alueita telttoja varten, ja joku oli myös pystyttänyt telttansa jonkun matkaa ennen tupaa.

Jokaisessa tuvassa, jossa kävimme, oli muuten kaasuliesi ja hyvin kaasua jäljellä. Kattiloitakin löytyi. Ehdottomasti jokaisen täytyy kuitenkin kaiken varalta varata omat retkikeittimet ja kattilat mukaan, mutta senhän kokenut retkeilijä automaattisesti tekeekin.