Käsi kädessä

Käsi kädessä me kuljemme,

sinä ja minä.

Minä talutan sinua

että varjeltuisit vaaroista, 

sinä minua

kuljetat kevään kukkamaille, 

leikin ja mielikuvituksen

iloisille kentille

missä satu ja tosi elävät

vielä raikkaasti rinnakkain.

Käymme kirkkailla

nauru- ja laulupuroilla.

Koko ajan sinä näytät

mitä kaikkea jo osaat,

minä ihmettelen ja ihastelen.

-Anni Rättyä

Ollapa taas lapsi.

Ihmetellä kaikkea

uutta ja ihanaa.

Iloita valtavasti 

pienenpienistä asioista.

Olla viaton,  luottaa.

Vailla huolta huomisesta.

Keksiä loputtomiin tarinoita, 

leikkiä tuntikausia 

muutamalla oksanpätkällä.

Katsoa suurin ihmettelevin silmin

kun leppäkerttu lähtee lentoon.

Nauraa sydämensä pohjasta.

Mutta jossakin

kaukana täältä,

missä kaikki on hyvin.

Lapsi tekee raskasta työtä

pysyäkseen hengissä.

Kärsii vilua ja nälkää.

Pelkää kuollakseen.

Etsii turvaa, muttei löydä.

Lapsi likaisissa vaatteissa

ei saa vettä edes juodakseen.

Katsoo anovasti kadulla

loputonta ihmisten virtaa

joka kiiruhtaa ohi.

Eikä kukaan auta,

ei edes vilkaise.

Itkee sotakoneiden 

pommittamissa raunioissa.

Yksin.

Minä kysyn, 

Miksi?

Mitä nämä lapset ovat tehneet teille, 

jotka himoitsitte

vain valtaa ja rikkauksia?

-Suklaapisara

Kuluneella viikolla vietettiin YK:n lasten oikeuksien päivää. Tämä postaus synty ajatuksesta,  miten ihanaa on olla lapsi,  jos lapsuuteen on mahdollisuus. Jos on lupa olla lapsi,  huoleton ja turvassa. Kaikilla ei sitä mahollisuutta ole.

Mulla oli ihana lapsuus,  sain olla vapaasti lapsi,  oma itteni. Ihan niinku tuossa toisessa runossa. Ja oon siitä kiitollinen.

-Suklaapisara