Vuosi 2018
Tuntuu hurjalta, että taas on vuosi kulunut. Kestää vähän aikaa tottua, että nyt onkin jo tammikuu ja vuosi 2019. Kuten joka vuosi blogihistoriani alusta lähtien, teen taas vuosipostauksen menneestä vuodesta. Pitemmittä puheitta käydään itse asiaan.
Tammikuu
Tammikuussa kuvasin melko paljon luontoa, jonkun verran retkeiltyäkin tuli. Muun muassa kävin äidin ja isän kanssa Riisitunturilla. Postauksia tammikuun aikana otetuista kuvista:
Helmikuu
Helmikuussa jatkoin kameran ulkoiluttamista aina aurinkoisella säällä (ks. Retki). Kevätaurinko antaa niin paljon iloa ja energiaa, nytkin odotan innolla valon lisääntymistä. Koulukavereiden kanssa aloitettiin meidän reissuputki matkustamalla S:n kotipaikkakunnalle. Oli mukava nähdä kaikki paikat, joista olemme kuulleet paljon. Helmikuun aikana näin siskonlapsianikin, myös rakasta kummipoikaani. :)
Maaliskuu
Maaliskuussa pääsin kunnolla talviretkeilyn makuun! Ensimmäinen yön yli kestävä talvivaellusreissuni tehtiin hiihtoloman alussa lumikengillä. Tämä reissu oli kyllä ikimuistoinen, sillä opimme kantapään kautta kaikenlaista: vaeltamaan ei todellakaan kannata lähteä mahatautitoipilaana, paras yöpaikka talvella ei ehkä ole jättimäinen tupa, joka ei lämpene ikinä, ja nesteytyksestä kannattaa pitää talvivaelluksillakin hyvää huolta. Pieniä lisäsattumia sopassa olivat muun muassa vuotava termospullo ja sen seurauksena kivikovaksi jäätynyt vessapaperi, yöllä hiirien sotkemat astiat ja kaiken vähänkään nestemäisen jäätyminen. Vaikka kaikki ei mennytkään aivan putkeen, reissu oli hieno. Maisemat, kevättalven auringonpaiste ja vaelluksen kokemus sinänsä eivät tälläkään kertaa jättäneet kylmäksi, vaikka pakkanen niin tekikin. Ainakin tätä surkuhupaisaa reissua on jälkeenpäin hauska muistella, ja opettavainen se kyllä oli.
Heti vaelluksen päättymistä seuraavana päivänä lähdin pääkaupunkiseudulle siskoni luokse viettämään loppuhiihtolomaa. Reissu oli oikein mukava, vietin laatuaikaa siskon ja hänen perheensä kanssa.
Hieman mönkään mennyt ensimmäinen talvivaellus ei suinkaan lannistanut minua, päin vastoin - heti pääsiäisenä lähdin uudestaan vaeltamaan. Tällä kertää jo vähän extrememmälle (omalla tasollani) reissulle eli viiden päivän hiihtovaellukselle Lapin erämaahan. Enkä oikeastaan edes pidä hiihtämisestä, mutta hiihtovaellus on eri asia, sen tulin huomaamaan. Reissu oli huikea! Enempää en nyt siitä ala tähän kirjoittelemaan, mutta voit lukea siitä tarkemmin klikkaamalla tästä.
Huhtikuu
Huhtikuussakin vietin aikaa siskonlasteni kanssa, olin "sijaisäitinäkin" yhden pidennetyn viikonlopun. Valo ja lämpö lisääntyivät, joten laitoin paprikat kesäksi kasvamaan ja aloin viettää aikaa parvekkeella riippumatossa - tässä vaiheessa kuitenkin vielä makuupussin kanssa, kuten kuvasta näkyy. Pestauduin kesätöihin, kävin työturvallisuuskurssin ja hankin asiaankuuluvat työvaatteet.
Toukokuu
Toukokuussa jatkoimme taas koulukavereiden kanssa reissaamista, kun tällä kertaa minä esittelin heille oman kotiseutuni. Totta kai kiertelimme kaikki mahdolliset nähtävyydet lähimetsästä karhuihin ja kuohuviin koskiin. Tyttöjen innostus sai minutkin arvostamaan kotikaupunkiani ja etenkin sen luontoa aiempaakin enemmän. Loppukuusta luentoja oli jo vähemmän jos ollenkaan, mutta kouluhommia ja tenttejä oli vielä jäljellä. Samaan aikaan aloitin kesätyöni rakennussiivoojana, joten tekemistä kyllä riitti. Välillä ehdin myös kaivamaan kameran esille ja lähdin ulos kuvaamaan auringon lämmössä heräävää luontoa.
Kesäkuu
Kesäkuussa paiskin töitä ja opin elämään arkeani raavaiden rakennusmiesten joukossa. Toisinaan tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi ainoana naisena, mutta samalla kokemus oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Kesäkuussa myös juhlistin ystäväni ylioppilaaksi valmistumista, ja myöhemmin hyvästelin hänet - Amerikka odotti. Sitä ennen kuitenkin vietettiin vielä monia mukavia hetkiä milloin missäkin. Kaikenlaista muutakin tapahtui, tutustuin uusiin ihmisiin, pyörin kavereiden seurassa vapaa-ajallani ja välissä piipahdin kotikotona ja mökillä rauhoittumassa. Kuun lopussa matkasin eteläisempään Suomeen, jonne kokoontui paljon ystäviä, tuttuja ja sukua. :)
Heinäkuu
Heinäkuu oli ennen näkemättömän helteinen, kuten varmaan hyvin muistattekin. Työnteko kolmenkymmenen asteen helteessä hengittämättömissä vaatteissa, kypärässä ja muissa suojavarusteissa ei ollut herkkua. Ja samalla piti muka olla tehokas. Mutta oli hellivä lämpö myös ihanaa. Kerrankin Suomessa oli oikeasti lämmin kesä! Vietin aikaa kavereiden kanssa, nautin kesästä ja näköjään söin paljon kesäherkkuja. Myös parvekkeella tuli vietettyä aikaa riippumatossa usein töiden jälkeen. Viikonloput olivat tiiviitä nekin - milloin olin kotona auttamassa remontissa, milloin mökkeilemässä tai saunalauttailemassa ystävien kanssa, milloin Lapissa vaeltamassa. Pyhä-Luoston helteisestä vaelluksesta en olekaan vielä saanut postausta tehtyä, mutta toivottavasti ehdin tehdä sen pian!
Elokuu
Elokuussa kesä vielä jatkui (hämmästyttävän lämpimänä), mutta minä aloin väsyä. Raskas työ vaati veronsa, ja kun vapaa-ajallakin olin usein menossa, ei unta tullut tarpeeksi. Lisäksi minulla oli paljon mietittävää ja paineita juuri samaan aikaan, joten näin parhaaksi lopettaa työt siltä kesältä. Minulla alkoi ihan oikea kesäloma, vaikka ei se aina aivan siltä tuntunut. Paljon asioita oli jäänyt tekemättä kesän kiireissä, joten nyt oli niiden aika. Samalla lähestyi muutto uuteen kämppään. Kuitenkin rannallakin tuli vielä aikaa vietettyä, suppailua ja parvekkeella nukkumista kokeiltua ja kaikkea muuta mukavaa tapahtui :) Vaikka tässä aluksi hieman negatiiviseen sävyyn kirjoittelinkin, kesä oli ihana!
Syyskuu
Syyskuussa vauhti ei suinkaan hidastunut, vaan jokainen viikonloppu oli buukattu täyteen. Jälkeenpäin ajateltuna järkevämpää olisi ehkä ollut ottaa hieman rauhallisemmin, mutta jos olisin tehnyt niin, minulta olisi jäänyt monia mukavia asioita kokematta! Reissasin paljon kaupungissa, luonnossa ja kylässä, milloin Kuusamossa ja milloin Tampereen suunnalla. Mukavin reissu kuitenkin oli ruskavaellus Kolille loppukuusta. Koulukin alkoi kuun alussa jälleen, ja heti hyppäsimme kandisyksyn karuun maailmaan. Kuun lopussa me viimeisetkin alettiin tosissaan työn touhuun, kun aiheet oli keksitty.
Lokakuu
Lokakuussa omin käsin siemenestä asti kasvattamani paprikapuut tuottivat kymmenkunta kypsää, punaista paprikaa. Kuvassa näkyvä yksilö on ensimmäinen, joka oli valmis poimittavaksi. Syysloman alun kunniaksi ostimme koulukavereiden kanssa paljon porkkanapiirakkaa, ja söimme ne hyvillä mielin yliopiston käytävällä :D Lumi tupsahti maahan, mutta ei se kauaa viihtynyt. Lopullista lumipeitettä saatiinkin odotella kauan!
Mutta ehdottomasti kuukauden paras juttu oli reissu Budapestiin syyslomalla koulukavereiden kanssa. Siitäkään en ole ehtinyt tehdä postausta, vaikka kovasti niin suunnittelinkin. Kuvia ja kerrottavaa kyllä riittäisi. Niinkin paljon, että kuvien läpikäyminen ja postauksen kirjoittaminen vaatisi paljon aikaa. Reissu oli ikimuistoinen, ja se ansaitsee oman postauksensa. Siispä kerronkin siitä myöhemmin lisää. :) (Pst, nyt postaus löytyy täältä!)
Marraskuu
Marraskuu oli synkkä. Tuntui, että aina on pimeää ja märkää. Lunta ei kuulunut eikä näkynyt, vettä ja jäätä sen sijaan kyllä. Liukkaiden kelien takia loukkasin polvenikin sen verran pahasti, että päätin vaihtaa pyörääni nastarenkaat mahdollisimman pian - ja sen teinkin. Ahersin kandin ja kaikkien muidenkin kouluhommien kimpussa. Välillä tuntui, että pian kasvan kiinni yliopiston kirjaston tietokoneen näppäimistöön. Välillä myös tuntui, että työmäärä ei vähene hiukkaakaan, vaikka opiskelin tunti toisensa perään. Energiaa arkiseen aherrukseen toivat kuitenkin joulun lähestyminen ja sen fiilistely sekä juoksulenkkeily. Osallistuin juoksuhaasteeseen, joka laittoi minut ylös, ulos ja lenkille. Tykkäsin myös käydä ulkona kävelyllä tuulettumassa joko puhelin korvalla tai ihan muuten vain. Piristävä oli myös meidän koko perheen naisten toteuttama viikonloppureissu. Ai että oli huippua! Teki hyvää nähdä koko porukalla niitäkin siskoja, joita harvemmin näkee. Ja yhtä hyvää teki avautua kerrankin omista asioistani ja puhua syvällisesti kaikesta mistä vain ehdittiinkin pitkien ajomatkojen aikana.
Joulukuu
Odotettu joulukuu! Alkukuu oli vielä täyttä aherrusta tietenkin, mutta pikku hiljaa hommat alkoivat jo vähentyä. Kandin ensimmäisen palautuksen (lopullisen, korjatun kandin palautus on tammikuussa) jälkeen palkitsin itseni pienellä vaellusreissulla. Flunssan takia jätimme vaellusosuuden pois, ja vietimme vain aikaa yön yli autiotuvassa luonnon rauhassa. Oli rauhoittavaa vain olla, kun ei edes pystynyt tekemään mitään opiskelujen eteen keskellä metsää.
Lopulta tuli ansaittu joululoma. Nyt voin suoraselkäisenä sanoa: olen ylpeä siitä, että selvisin kunnialla tästä työläästä ja raskaasta syksystä. Olin ahkera ja sinnikäs, selvisin hyvin myös mielen kiemuroista. Nyt voin hymyillä itselleni ylpeänä. Joululomalla nautin läheisteni seurasta ja söin hyvin. Jopa niin hyvin, että nyt minulla ei oikeastaan enää tee mieli herkkuja, mikä on kyllä harvinaista.
~
Vuoden aikana opin taas uutta itsestäni ja elämästä. Pääsin kokemaan yhtä sun toista, iloja ja suruja. Minun elämäni ei ole samanlaista kuin jonkun toisen, vaan se on omannäköistäni. Teen omat valintani matkalla kohti viisaampaa ja varmempaa itseäni. Tänä vuonna haluan kehittää itseäni lisää. Olen yhä keskeneräinen, mutta niin me kaikki olemme. Elämä on yhtä itseensä tutustumista, uuden oppimista ja halua kehittyä. Ja juuri niin on hyvä.
Muista, että sivusta katsottuna voi olla vaikea ymmärtää toisen tekoja ja valintoja. Et voi tietää, mitä kaikkea toinen juuri nyt käy läpi. Älä oleta, vaan pidä huolta ja tue läheisiäsi. Sinä et ole hän. Eikä kukaan tiedä niin tarkkaan kuin sinä itse, miten tunnet ja koet. Ehkä et tiedä itsekään, mutta ei se haittaa. Kyllä elämä opettaa.
Vaikka muiden elämä vaikuttaisi täydelliseltä ja onnelliselta, se ei todennäköisesti ole sitä. Kaikilla on omat taakkansa, vaikka sädehtivät kuvat somessa muuta väittäisivätkin. Älä kadehdi, vaan inspiroidu.
Oppimisen paikka minulle on ollut myös se, että ei kannata sulkeutua. Omista huolistaan kannattaa puhua sopivissa määrin luotettaville ihmisille. Joskus puhuminen on todella vaikeaa, mutta alun jälkeen se on usein helpottavaa ja vapauttavaa.
Opettelen parhaillaankin sitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisyyttä hipoen. On ok tehdä joitakin kouluhommia vasemmalla kädellä, kun keskittyy niihin tärkeämpiin. On ok viettää lepopäiviä. Välillä täytyy olla aikaa ihan vain itselleen.
Toivon onnea vuodelle 2019 niin sinulle kuin minullekin! :)
Kommentit
Lähetä kommentti