Vaellus Haltilla: päivä 4

 

Päivä 4: Pihtsusjärvi - Kuonjarjoki ~20 km

Neljänneltä vaelluspäivältä ei juuri kuvia ole, sillä kamera matkusti rinkassani koko päivän. Kameran sijaan otin jonkun verran kuvia puhelimella, joten kuvanlaatu on tässä sarjan viimeisessä postauksessa huonompi kuin kolmessa aiemmassa. 

Neljäs päivä oli raskas, ja välillä mietin, selviänkö perille saakka tai edes seuraavalle taukopaikalle kipeine jalkoineni. Kuten vaellusystäväni totesi, jalat kävelevät tasan niin kauan kuin pää käskee. Se tuli kyllä todettua, sillä sisulla ja tahdonvoimalla menin vielä kilometri toisensa jälkeen eteenpäin, vaikka jalat eivät olisi oikein jaksaneetkaan. Tiukilla oltiin, mutta lopulta selvittiin yöpaikalle asti, vaikka jo ennen päivämatkan puolessa välissä olevaa taukopaikkaa ajattelin, että en pystyisi patikoimaan perille. Siinä vaiheessa päähäni ei mahtunut juuri muuta kuin kipua. Kauniit maisemat tosin virkistivät jonkin verran, kuten myös ansaitut lepotauot. Mutta koskaan en enää vaella noilla vuosia palvelleilla vaelluskengillä, jotka ystäväni nyt uhkasi heittää heti reissun jälkeen suoraan roskikseen, etten varmasti enää ota niillä yhtäkään askelta.

Neljäs päivä oli siis rankka, mutta totta kai myös antoisa, kuten vaellusreissut aina - oli sitten vastuksia ja vaivoja kuinka paljon tahansa. Joku lukija ehkä miettii, että miksi edes lähdin tuollaiselle reissulle ja jatkoin sitä kaikista kivuista huolimatta ja olenko aivan tyhmä tai kokematon. Ei, kaikesta huolimatta tämä oli aivan huikea reissu. Välillä täytyy mennä epämukavuusalueelle ja tuntea hieman tuskaakin (noh, tai tässä tapauksessa 90 tuskaista kilometriä 110:stä...). Silloin maisemat ja muu luonnon anti on todella ansaittua. Enkä tarkoita sitä, että kauniit maisemat pitäisi aina ansaita hiellä ja tuskalla, vaan sitä, että vaivojen kautta ne saavat vielä suuremman arvon ja näyttävät vielä kauniimmilta. Väitän, että maisemat vuoren tai tunturin huipulta näyttävät paljon paremmalta, kun on vaivalla omin jaloin sinne kavunnut, kuin olisi sen sijaan tullut huipulle köysihissillä. Samaten sauna ja kunnon suihku tuntuvat joka vaellusreissun jälkeen uskomattoman ihanalta, paljon paremmalta kuin yleensä. 

Enkä aivan kokematonkaan ole, tällä kertaa vain sattui olemaan monet reissut kokeneiden vaelluskenkieni viimeinen matka. Niiden takia sain paljon rakkoja, joita varoessani kipeytyivät myös polvi ja akillesjänne. Tyhmä ehkä olenkin, sillä sisuni ei antanut periksi jättää reissua kesken, vaikka kivut alkoivat jo alkumatkasta. Mutta ilman sisua ja tietynlaista tyhmyyttä olisi jäänyt paljon asioita kokematta ja oppimatta.