Ensilumi

Tänä aamuna kun heräsin herätyskellon soittoon,  kurkkasin ikkunasta ulos ja näin kaikkialla vaan valkosta. Niiden muutaman tunnin aikana jotka ehin nukkua maa oli saanut päälleen lumipeitteen. Näky oli kaunis,  vaikka tuntuki vähän hassulta että lunta sataa vihertävälle nurmikolle, eikä kaikki lehdetkään oo vielä tippunu puista ja pensaista.

Vielä kauniimpia maisemia ihailin koulun retkellä keskellä lumisia metsiä ja tuulisia vaaroja. Vuorotellen oli kylmä ja kuuma jylhien vaarojen ja kukkuloiden päälle kavutessa lumisateessa ja tuulen tuiverruksessa, ja silmiä painoi vilkas ja vähäuninen viikonloppu,  mutta taisi se sen arvoista kuitenkin olla! :) Ajattelin jakaa näitä kuvia teillekkin, jotta näkisitte ees osan ensilumen kauneudesta. Tai ehkä osa lukijoista on nähnykkin.

Pahoittelut taas kuvien laadusta,  koska otin kuvat puhelimen kameralla enkä voinu koko päiväksi jäädä kuvvaamaan. Tulevaisuuessa tuutte ehkä enemmän näkemään taas kamerallakin otettuja kuvia,  kun tietokone on vihdoinki toimintakunnossa. Tarkotuksena on ollu jo kauan tehä kesästä postaus,  mutta sen lisäksi että tietokonetta ei oo voinu käyttää ilman totaallista hermojenmenetystä,  mulla on ollu koko syksyn melkonen kiire. On sattunu ja tapahtunu paljon. Suurin aikasyöppö on ollu muitten kouluhommien ohella kirjotukset,  mutta onneksi ne saa nyt hetkeksi melkein unohtaa. Luulempa että tuun nauttimaan helpommasta jaksosta. Joten koska aikaa ainaki pitäis olla enemmän,  ehkä postauksiaki tullee olemaan vähän tiheämpään. Käykäähän välillä kattomassa onko tänne tullu jotakin uutta :)

Lumihiutaleet

leijailevat 

hiljaa maahan.

Tuulenhenkäys

pyörittelee 

niitä mukanaan

miten mieli tekee.

Laskee sitten

pehmeästi 

kuusen oksalle

punaisten 

varpujen sekaan

huurteiseen ikkunaan

oravan turkkiin

ojennetulle

kädelle.

~

Miten kaunis

maailma onkaan,

miten erinnäköinen.

Pukeutunut

valkoiseen huntuun

kuin juhlapäivänä.

Auringonsäteet

heijastumassa

valkeasta lumesta

kuin tuikkiva pilkahdus

silmäkulmassa.

-Suklaapisara